Puurojuhla tuo joulun kotiin

Valmiina riihellä tonttujen keittämä joulupuuro on

Ja kaikki saapuu piiloistansa joulun viettohon.

Hupsis, tupsis huppeli rupsis,

ne piirissä pyörivät, puppeli jupsis.

Puuroa täynnä on saavit ja kiulut

tanssihin tahtia antaa viulut!

Hupsis, tupsis pimpeli pompeli

hiiri se kissalle takkia ompeli.

Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään

ja puuroa syömään, kun joulu on! 

Puurojuhlaa vietettiin tänä vuonna ensimmäisenä adventtiviikonloppuna. Kaikki ihanat vieraat saivat masut täyteen puuroa ja muita jouluisia herkkuja, jonka jälkeen pelailimme yhdessä lautapelejä pitkälle yöhön. Juhlan kunniaksi jouluasuun puetussa kodissa tuoksuu yhä glögi ja vastapaistetut piparkakut, mikäs sen mukavampaa!
 

Jouluseimi sai tällä kertaa paikan tähden alta makuuhuoneen ikkunan välistä. Joudun jemmaamaan koristeita ikkunan väliin kissojen takia. Niiden mielestä mikään ei voita huovutetulla paimenella tai tietäjälle leikkimistä...

Olohuoneessa tonttuillaan! Ikkunan välissä viime jouluksi askartelemani käpytontut saavat olla turvassa innokkaimmilta tassuilta, ja senkin päällä vanhempi tonttukaksikko toivottaa kylään tulijat tervetulleiksi.

Punatulkut saivat seurakseen muutaman Iittalan joulunpunaisen Teema-sarjan minimukin. Muumikuvioidut mukit roikkuvat tonttujen vieressä koristeoksissa. Olen aivan ihastunut näihin pikkumukeihin, ja haluaisin ostaa vielä setin tai kaksi ripustettavaksi joulukuuseen.

Tämän vuoden uusimmat koristeet ovat kaksi Pentikin poroa, jotka löytyivät äidiltä saamastani pikkujoulun yllätyspaketista. Äidin vaisto on pettämätön, sillä olin ihastellut tätä kaksikkoa kaupassa jo useampaan kertaan! Nyt ne pitävät minulle seuraa television vieressä.

Siskolta viime jouluna lahjaksi saamani Sagaformin glögisetti pääsi vihdoin testiin, ja nousi heti yhdeksi suosikeistani juhlapöydässä! Glögi pysyy kynttilän päällä juuri sopivan lämpöisenä, eikä kenenkään tarvitse nousta pöydästä hakemaan lisää juotavaa. Kannu ja teline ovat myös kauniit ja tarpeeksi yksinkertaiset sopimaan moneen kattaukseen. Tästä tulee vakiovieras Puurojuhlan ruokapöydässä ja muissakin joulunajan illanistujaisissa!

Erilainen jouluhalko

Viime jouluna näin jossain ulkolaisessa sisustuslehdessä uskomattoman ihanan koristeidean. Lehdessä mökin kattoon oli kiinnitetty roikkumaan kuiva, käppyräinen puunoksa, johon oli ripustettu kauniita koristeita. Päätin, että ensi jouluna minullakin on oma risu katossa killumassa!

Kesällä alkoi oikeanlaisen karahkan metsästäminen, sillä enhän sentään kelpuuttaisi kotiini mitä tahansa kepakkoa. Lopulta sopiva käppyrä löytyi metsäpolulta Upinniemestä, ja auton takakontissa sen matka kohti koristeellisempaa elämää sai alkaa.

Ensimmäiseksi poistin irtoilevan kuorikerroksen oksan pinnasta. Tämän jälkeen oksa kuivatettiin kahdesti saunassa noin 80 asteen lämpötilassa, jotta se ei mätänisi tai homehtuisi, ja jotta mahdolliset ötökät kuolisivat. Katton porattiin reiät, joihin asennettiin huomaamattomat valkoiset koukut. Oksa roikkuu tavallisen kalastussiiman avulla koukuissa kiinni. Nopeasti katsottuna näyttää, kuin se leijuisi ihan itsekseen! Jos oksakortisteen laittaisi esimerkiksi ruokapöydän ylle, siimat voisivat olla pidemmät ja oksa roikkua alempana. Omani on ripustettu melko korkealle, jottei se häiritse kulkemista huoneessa.

Oksa on näyttävä koriste sellaisenaankin, mutta tunnelmaa on mukava ja helppo vaihdella ripustettavien koristeiden avulla. Itse ripustin omaan oksaani Ikeasta ostettuja huopapunatulkkuja. Selvityksen alla on, saisiko kattolanpun paikasta johdettua sähköt niin, että jouluksi saisin oksaan pienet, sievät valot. Korsteet voi ripustaa kauniilla nauhoilla tai kalastussiimalla. Kaunis nauha näyttää hyvältä myös oksan ympäri kieputettuna.

Itse en ole käsitellyt oksaa muulla tavoin, mutta halutessaan sen toki voisi maalata esimerkiksi spraymaalilla valkoiseksi, harmaammaksi tai vaikka kullanhohtoiseksi! Oksan voi myös päällystää nauhalla tai juuttinarulla, jolloin yleisvaikutelma on pehmeämpi. Omaa silmääni miellyttää eniten luonnon oma pinta ja väri. Vanhoissa karahkoissa on hienoja pintakuvioita, jotka tulevat esiin parhaiten sellaisenaan.

Oksan pinta on kauniin värinen ja kuvioitunut

Mikäli haluat omaankin kotiisi erilaisen jouluhalon, kerääthän oksan maasta, etkä revi eläviä puita! Maasta löytyneet kuivat karahkat sopivat tarkoitukseen parhaiten, eikä niiden kerääminen vahingoita ketään. Mitä kippuraisempi ja isompi karahka on, sitä näyttävämmän koristeen siitä saa! Muista kuivata oksa huolella, niin se säilyy hyvänä pitkään.

Jos vuokrasopimuksesi tai muut tekijät tekevät kattoon ripustamisen mahdottomaksi, käppyräinen oksa näyttää hienolta myös ruukkuun tai maljakkoon aseteltuna. Laita ruukun/maljakon pohjalle riittävästi koristehiekkaa tai -kiviä tukemaan oksaa. Myös ruukussa/maljakossa seisovaan oksaan voi ripustaa haluamiaan koristeita tai tunnelmaa luovan valosarjan.

Valkea joulu?

Pääkaupunkiseutu sai kevyen valkoisen hunnun tänään. Riemua kesti vain muutaman tunnin, kunnes illan vesisateet pyyhkivät maiseman syvän mustaksi. Aattoon on vielä aikaa, mutta pikkuhiljaa sään soisi viilentyvän täällä pääkaupunkiseudullakin. Toivottavasti saamme koko maahan valkean joulun!

Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä osui tänä vuonna sen oikealle, viralliselle paikalle, marraskuun ensimmäiseen päivään. Pyhäinpäivänä on perinteisesti muistettu kristillisiä pyhimyksiä, marttyyrejä ja vainajia, sekä tietysti tärkeimpänä omia poisnukkuneita läheisiä, mutta Pyhäinpäivän ohessa vietetään myös hyvin erilaisia juhlia, joista Halloween on nykypäivänä ehkä näkyvin. Itse en vietä Halloweenia, mutta sallittakoon sen juhliminen kaikille halukkaille.

Minulle Pyhäinpäivä on hiljentymisen ja joulunaikaan valmistautumisen hetki, ikäänkuin virstanpylväs, josta joulukausi todella alkaa. Ostin eilen uuden sähkökynttelikön, ja tänään se pääsi paraatipaikalle olohuoneen hyllyn päälle. Pikkuhiljaa koti saa jouluisempaa ilmettä, ensin valoin, sitten värein, ja lopulta saan kantaa kotiin kuusen ja koristeet. En malttaisi odottaa!

Nyt on aika sytyttää kynttilät parvekkeen lyhtyihin, kaivaa kaapista jouluteetä ja istua alas kuuntelemaan joululauluja. Mukavaa Pyhäinpäivän iltaa!

Joulu tulee sittenkin

Tämä syksy on ollut minulle hyvin poikkeuksellinen. Uusi koulu ja sen tähden uudet työkuviot, uudet harrastustavoitteet, uusi koiranpentu... Kaiken kiireen keskellä en ollut edes huomannut, että kalenteri kääntyi lokakuulle ajat sitten. Joulunodotus, oma syksyinen perinteeni ja ihastuksen kohteeni, oli jäänyt jonnekin kiireen ja arjessa selviytymisen jalkoihin.

Nyt se on kuitenkin täällä. Lämmin, kutitteleva tunne vatsanpohjalla. Pörröiset villasukat ja mukillinen höyryävää glögiä. Haaveilu, unelmointi, lahjojen jemmailu ja tottujen tähyily. Joulunodotus kaikessa ihanuudessaan!

Kauppojen joulukin on alkanut kuin huomaamatta. Pari viikkoa sitten vierailin äitini kanssa Vantaan Ikeassa tutkailemassa joulutarjontaa. Paljon oli kimalletta ja kultaa, minulle vierasta ylitsepursuavan glitteröityä ja kiiltelevää, mutta joukosta löytyi myös perinteisempiä koristeita ja tekstiileitä. Olisin halunnut ostaa ihanan, suuren lankapukin, mutta en keksinyt sille mitään paikkaa asunnostani, joten jätin pukin suosiolla hyllylle muiden ostettavaksi. Suloiset, kuuseen ripustettavat lintuset ja rulla jouluista lahjapaperia päätyivät kutenkin ostoskassiini yhdessä syksyn ensimmäisen glögipullon kanssa.

Lankapukki

Joulupukkiakin odoteltiin saapuvaksi!

Eilen omaan lähikauppaankin oli vihdoin saatu glögit myyntiin. Glögin kaveriksi paistoin syksyn ensimmäiset tähtitortut, ja istuskelin illalla kotona lämpimässä selaillen ja suunnitellen jouluisia tapahtumia. Niistä lisää myöhemmin.

Kutkuttelevaa, lämpöistä, salaperäistä joulunodotusta teille kaikille!

Ihana, ihana joulu

Joulu tuli, oli ja meni. Ihanana, maistuvana, tuoksuvana. Ihan kuin aina ennenkin.

Päivää ennen aatonaattoa muutin eläinten kanssa vanhemmille joulun viettoon. Kävimme myös pikkusiskon kanssa Vartiokylän kirkolla Kauneimmat Joululaulut -tapahtumassa virittäytymässä tunnelmaan.

Aatonaattoiltana koristeltiin kuusi. Täti, serkut ja eno kävivät kylässä. Syötiin pipareita, naurettiin ja odotettiin. Ulkona satoi vettä. Käytiin joulusaunassa, ja yöksi käperryttiin puhtaisiin, tuoksuviin lakanoihin. Joulu sai tulla!

Aattoaamu oli märkä ja harmaa, mutta joulun tunnelma löytyi kaikesta huolimatta. Riisipuuroa, joululauluja ja ihana Lumiukko -animaatio. Ei jouluaamu paljon muuta kaipaakaan.

Pikkusisko oli saanut oman kuusen huoneeseensa

Illemmalla katettiin pöytään jouluateria. Oma panokseni joulupöydässä oli porkkanalaatikko, jota tein tänä jouluna ihan ensimmäistä kertaa, viime vuodesta tutulla reseptillä valmistettu bataattilaatikko sekä jälkiruoka, joka tällä kertaa oli valkosuklaa-pannacotta ja karamellisoidut omenat.

Tein jälkiruuat suoraan pieniin annoskuppeihin. Pilttipurkit olivat oikein sopivat, sillä jälkkäriä ei näin tullut liikaa. Purkki muuntui jouluiseksi söpön koristenauhan avulla.

Ruuan jälkeen oli pian aika aloittaa lahjojen jako. Koira ja kissat avustivat innokkaina, ja saivat toki myös omat pienet pakettinsa.

Tontut olivat jälleen panneet parastaan pakettien koristelussa, vai mitä sanotte näistä?

Tänä vuonna isä oli myös "satsannut" paketointiin, ja tehnyt pakettikortitkin ihan itse:

Paketeista paljastui yhtä sun toista kivaa ja hyödyllistä. Itse sain mm. uudet aamutossut koiran syömien tilalle, pinon keittokirjoja, mielenkiintoisen lautapelin ja ihanan glögisetin. Kiitos vaan tutuille ja tontuille mukavista yllätyksistä!

Iltamyöhään oli vielä hetki aikaa pelailla ja katsoa elokuvia. Pikkuhiljaa kellon painuessa yli puolenyön siirryimme vähitellen kukin omiin peteihimme. Joulu ei meillä suinkaan lopu aattoon, vaan vielä oli edessä muutama päivä tonttuilua. Ihana, ihana joulu!

Hyvää joulua!

"Ei huolta, murhetta kenkään muista,
ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista,
ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista,
kun joulu on, kun joulu on."

Ihanaa joulunaikaa kaikille!