Joulukuusi.
Ilman sitä ei joulu tule. Meinasin jo panikoitua, kun näytti, että kuusen hankinta ei ota onnistuakseen. Lumen puutteen takia kuusenhaku oli mutkikasta, sillä puun kantaminen yksin pitkiä matkoja ei oikein houkuttanut, eikä pulkka kulje mustassa maassa.
Kuusen koristelu alkaa aina koristeiden läpikäymisellä. Säilytän koristeita laatikossa suojapaperiin käärittynä, ja jotta saan aseteltua ne kauniisti kuusen oksille, täytyy kaikki ensin purkaa pois papereista. Koristevalikoimani on hyvin perinteinen ja tavallaan aika vaatimaton. Kimalletta ja värejä on todella maltillisesti. Pidän eniten kangas- tai puupintaisista koristeista. Muoviset, vilkkuvat blingblingit eivät kuulu minun kuuseeni.
Tämän vuoden ostoksia on ihana metallinen sydän poro-kuviolla. Löysin tämän kaunokaisen Stockmannilta, ja alunperin ostin sen paketinpäälliseksi. Jostain syystä se ei vain koskaan päätynyt paketin päälle...
Vanhemmista koristeistani kudottu jääkarhu on ehdottomasti yksi suosikkejani. Se saa aina kuusesta paraatipaikan. Jos osaisin itse kutoa, kuuseni olisi varmaan täynnä pieniä, pehmeitä eläinhahmoja.
Lähes ainoina lajissaan muovipallo-osastoa kuusessani edustavat nämä ihanat, maltillisesti kimaltavat hurmurit. Maisemakuvioisia palloja on kaksi, ja niiden seurana samaan sarjaan kuuluvat kaksi lintukuvioista palloa sekä tämän vuoden löytö, pupukuvioinen pallo.
Pentikin huovutetut linnut koristavat kuusen yläoksia, sillä kissojen mielestä nämä pitäisi saalistaa ja repiä osiin. Yläoksilla ne ovat toistaiseksi säilyneet koskemattomina.
Ehdottomasti suosikkeihini kuuluvat myös Lontoosta ostetut puusydämet, joita kuusesta löytyy kaksi. Yksinkertaisen kaunista, eikö vaan?
Nyt kuusi on kotona, kauniina, tuoksuvana ja koristeltuna. Joulu saa tulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti