Joulumuisteloita

"Kuta pienempi on itse,
sitä isompi joulu tulee."
- Tove Jansson 

Näinhän se on. Lapsena joulu oli the juhla, jota odotettiin jännityksen pienet perhoset vatsassa lepattaen. Piti muistaa olla kiltti, koska tontut kurkkii, ja kuka muka haluaisi risuja joululahjaksi? Joulukuu kesti vähintään ikuisuuden, joten suklaakalenteri saattoi vahingossa tyhjentyä etukäteen. Kun aatto vihdoin saapui, oli jännitys pienelle ihmiselle liian suuri. Ruoka ei maistunut, äidille piti kiukutella. Mummin ja ukin haudalle ei olisi halunnut lähteä, ja koko reissun ajan sai pelätä, että Joulupukki ehtii käydä ovella koputtelemassa, kun kukaan ei ole avaamassa.

Mikä suunnaton riemu koitti, kun lahjat olivat ilmestyneet kuusen alle lukituista ovista huolimatta. Siinä oli aitoa joulun taikaa!

Aikuisten joulu on erilainen. Odottavaa tunnelmaa on vaikeampi ylläpitää, ja aikakin tuntuu menevän eteenpäin valtavina harppauksina. Ruoka maistuu vähän turhankin hyvin, ja lahjojen tuloon voi luottaa tuhmakin. Lapsuuden joulun tunnelmaa on ehkä vaikea tavoittaa. Kiire tekee joulusta helposti suorittamista.

Joulu on minulle vuoden suurin juhla. Sitä valmistellaan ja suunnitellaan huolella, ajan kanssa. Oma tavoitteeni joululle onkin ollut selkeä jo monta vuotta: Haluan vanhan kunnon joulun mahaperhosineen ja pulkkamäkineen. Lapsuuden joulu oli suuri ja ihmeellinen, aito oikea Joulu!

kuva: SeasonsChristmas.com